Vietin viime viikolla kaksi päivää Espoon Hanasaaressa kansainvälisen koulutuspolitiikan parissa, kun edustin JoYY:ta hallituksen varapuheenjohtajan ominaisuudessa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen järjestämässä seminaarissa 10.-11.3. Paikalla oli Suomen ja Ruotsin ylioppilaskuntien ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden edustajia. Seminaari järjestettiin Suomen Ruotsista irtautumisen 200.juhlavuoden kunniaksi.
Seminaarin teema oli ”Yhdessä kohti opiskelijan parempaa tulevaisuutta”. Punaisena lankana kulki korkeakoulujen kansainvälistyminen. Teemaa käsiteltiin ensimmäisenä päivänä luennoilla ja toisena päivänä työryhmätyöskentelyssä. Ensimmäisen päivän luennot oli mahdollista kuunnella suomeksi tai ruotsiksi simultaanitulkkauksella. Päivän aloitti opetusministeri Henna Virkkunen kertomalla yliopistolakiuudistuksesta ja korkeakoulutuksen kansainvälistymisestä. Virkkusen poistuttua aiheesta jatkoi naapurimaamme osalta Ruotsin koulutusvaliokunnan varapuheenjohtaja Marie Granlund. Aiheesta syntyi runsaasti keskustelua, ja siksi olikin harmi, ettei ministeri Virkkunen pystynyt jäämään vastaamaan useisiin hänelle osoitettuihin kysymyksiin. Granlundin jälkeen professori Dan Branström luennoi Suomen ja Ruotsin tutkimusyhteistyöstä, jonka merkitys tulee korkeakoulujen kansainvälistymisen myötä lisääntymään. Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää jatkoi korkeakoulutuksen yhdenvertaisuudesta. Hän painotti muunmuassa maahanmuuttajien kotouttamisprosessin tärkeyttä, jotta maahanmuuttajillakin olisi aidot mahdollisuudet korkeakoulutukseen. Päivän päätti European Students' Unionin (ESU) puheenjohtaja Ligia Deca kertomalla Euroopan unionin koulutuspolitiikasta ja Euroopan laajuisesta opiskelijoiden edunvalvonnasta.
Tärkeimpänä päivän antina pidän huomiota siitä, että Suomen ja Ruotsin koulutusjärjestelmien yhteneväisyyden vuoksi maiden on luontevaa pitää yhtä, kun Euroopan unionin koulutuspolitiikkaa muotoillaan ja toteutetaan. Järjestelmässämme on paljon hienoja asioita, joiden emme halua hautautuvan koulutuksen kansainvälisen yhdentymisen alle. Esimerkiksi maksuton koulutus on yhteinen periaate, josta opiskelijakunnat eivät ole valmiita luopumaan. Lisäksi paljon keskustelua synnytti Ruotsin hallituksen esitys poistaa ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys. SFS:n (Svenska Förenade Studentkåren) puheenjohtaja Stefan Björk oli kriittinen uudistusta kohtaan, koska huolimatta valtion lupauksesta rahoittaa osan ylioppilaskuntien toiminnasta, ei toiminnan jatkuvuudesta olisi takuita. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien jäsenyys on vapaaehtoinen.
Toisena päivänä työskentelimme neljässä eri työryhmässä: Euroopan parlamentin päätöksentekoon vaikuttaminen, opiskelijajärjestöjen institutionaalinen kehittäminen (automaatiojäsenyys), korkeakoulutuksen kansainvälistyminen sekä korkeakoulutuksen yhdenvertaisuus ja opiskelijoiden hyvinvointi. Omassa työryhmässäni, koulutuksen yhdenvertaisuus ja opiskelijoiden hyvinvointi, vertailtiin päääasiassa Suomen ja Ruotsin opintososiaalisia etuuksia ja tasa-arvon toteutumista korkeakouluihin pyrkiessä. Ylipäätään seminaarin parasta antia oli ehdottomasti opiskelijatoimijoiden dialogi, yhteistyö ja toisilta oppiminen. Lisäksi täytyy sanoa vielä ekstrakiitos Hanasaaren hotellin keittiön antimille – Bravo!
Terveisin,
Taru Anttonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti